tiistai 11. elokuuta 2015

Answers! =)

Kesä vetää hiljaiseksi, siis ruudun molemmilla puolin ilmeisesti eikä kysymyksiä tullut ihan hirmuisesti, mutta onneksi laatu korvaa määrän, sillä nämähän ovat mitä mielenkiintoisimpia aiheita  ja pääsen nyt vastailemaan oikein antaumuksella jokaiseen huolella keskittyen. <3:) Vilpitön ja nöyrin kiitos kysymyksiä esittäneille, lisää saa tietysti kysellä koska tahansa.


Moikka Eve! Sulla on ihana blogi :) Mä olen aloittanut viikko sitten GFG-dieetin ja liikuntaa lisännyt roimasti. Viikko siis takana ja nyt kysymyksenä, että mihin ajoittaisin tuon tankkauspäivän? Mitä mieltä? Kiitos.

Itse olen vetänyt Superdieetillä ollessa cheattipäivää neljän viikon jälkeen ja PT:n kanssa alhaisilla kaloreilla + korkeilla liikuntamäärillä ollessa kahden viikon välein, joten oma amatöörin vastaukseni olisi tässä se, että ehkä roiman liikunnan myötä suosittelisin parin viikon välein cheattia. :) En kyllä pysty perustamaan vastaustani mihinkään tieteelliseen faktaan, vaan pelkkään maalaisjärkeen, mutta kannattanee varmasti myös tarkastella vähän, mikä on painokehitys ja heijastaa sitä omiin tavoitteisiin – jos junnaa paikoillaan, niin ehkäpä cheatti auttaisi vähän boostaamaan taas? Korjatkaa, jos olen väärässä. :)

Heippa! Koetko koskaan hirveästi paineita blogin suhteen ja siitä mitä sinulta mahdollisesti odotetaan tänne kirjoittavan? Tsemppiä dieettiin!:)

Hmm, no välillä painetta joo, mutta mitään hirveätä painetta en sentään. Sisältöpaineita ei juurikaan ole, sillä vaikka yritän tottakai miettiä kirjoitusaiheita sen mukaan, minkä uskoisin kiinnostavan lukijoita, niin todellisuudessa postaukset lähtevät liikkeelle pelkästä satunnaisesta ajatuksesta ja, no, suoraan sydämestä. Siksi onkin hieman vaikeaa lähteä toteuttamaan toivepostauksia, sillä vaikka idea olisi mitä mahtavin, niin aiheesta kirjoittamiseen vaaditaan silti se kipinä jostain sisältä. Niin se vain valitettavasti menee, joten tiedostamalla luovuuteni rajat en juurikaan ota sisällöstä paineita.

Sen sijaan postaustahdista otan! Haluaisin kirjoitella teille joka ikinen päivä, mikä on tietenkin arjen kiireet huomioden ajoittain mahdoton ajatus. Sen sijaan olen ottanut tavaksi, ettei postausten väli venyisi muutamaa päivää tai ihan maksimissaan viikkoa pidemmäksi. Välillä onnistuu, välillä ei – ja mitä vähemmän postauksia, sitä syyllisempi olo. :( Sama juttu pätee kommentteihin vastaamisen kanssa.

(Kiitos tsempeistä! :D Tulee aina tarpeeseen, ei oo heleppoo mutta sujuu.)

Ootko kuullut mitään sieltä sun aikaisemmasta ikävästä duunipaikasta? 
Onko pomot kuulleet/nähneet sun kirjoitusta, ovatko muuttaneet toimintatapojaan, onko entiset duunikaverit jo lähteneet sieltä, jatkuuko meno samanlaisena jne? 

Voisiko olla parempaa aikaa nostaa tätä aihetta esiin kommenttiboksissa, kun juuri pääsin puhumaan työuupumus-kokemuksistani haastattelun merkeissä ja artikkeli ilmestyypi tämän viikon Ilta-Sanomien Sunnuntailiitteeseen. :) Tätä haastattelua ajatellen olen siis käynyt läpi vanhoja muistoja tässä viime päivät läpi, ajoittain tippa linssissä, mutta myös kaikesta tapahtuneesta ylitsepääsemättömän kiitollisena nykytilanteeseen peilaten.

Eli: olen kyllä kuullut joitain juttuja sieltä täältä, vaikka tietoisesti olen vanhoille kavereilleni sanonutkin, etten mielelläni kuulisi sen kummempia, jotta saan vanhat pölyt karistettua. Joitain korjausliikkeitä on ilmeisesti tehty, jotta "viime vuoden virheitä ei toistettaisi" ja se on ilman muuta ollut yksi mahtavimmista asioista kuulla, mutta valitettavasti täydellisyyteen on tuskin päästy vieläkään. Suurin osa vanhoista työkavereista on joko lähtenyt kokonaan tai ei ole enää palannut samaan työpaikkaan, mutta muutama tuttu sieltä taitaa vielä löytyä. Heillä kokemus on kuitenkin täysin erilainen, aivan kuten oli itsellänikin niinä hyvinä aikoina kyseisessä yrityksessä työskennellessäni. Hyvät heille, ja sen sanon täysin vilpittömästi.

Viimeisin esimieheni on ottanut yhteyttä postauksen myötä ja viesti oli jotain niin kaunista luettavaa, että halusin silloin tulostaa sen paperille ja tehdä siitä itselleni taulun. Ajatus unohtui, mutta nyt kun muistin sen, aion tauluideani myös toteuttaa. :) Muuten en ole kuullut asiasta ja totta puhuen en välittäisi kuullakaan – uskoakseni olen asiasta kärsinyt jo aivan tarpeeksi, joten tuskin kukaan heistäkään haluaa tulla erikseen ainakaan negatiivisessa mielessä kommentoimaan ja lyömään lyötyä vielä lisää. Ainakin haluan uskoa näin.

Maailma ei ole eikä tule koskaan olemaankaan reilu. Aina tulee vastaan epäkohtia, joiden edessä taistelu tuntuisi kuin räpiköimiseltä tuulimyllyjä vastaan eikä vääryyksiä saada välttämättä lainkaan korjattua, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää niiden kanssa eläminen. Juuri sen takia olen itse kiinnostunut psykologiasta ja ihmisten auttamisesta sen kautta; huolimatta siitä, millaisissa olosuhteissa sitä joutuu elämään, voidaan aina tehdä korjausliikkeitä siellä pään sisällä, jotta elämä säilyy edelleen niin hyvänä kuin suinkin mahdollista. :)

Entä saatko blogiin/sen kautta ikäviä kommentteja/viestejä, joita et julkista? Vastaatko heille kuitenkin? 

Hyvin, hyvin harvoin, mikä on todella yllättävää. Kaikki kommentit ovat automaattisesti julkisia ja olen tähän mennessä poistanut vain yhden kommentin jälkikäteen ja senkin vain siksi, että kyseisessä kommentissa mainittiin pt:ni koko nimi, joten halusin suojella hänen yksityisyyttään. :) Vastaan yleisesti kaikkiin kommentteihin, mutta trollaukseen en lähde mukaan vastatrollauksella, sillä silloinhan en olisi yhtään parempi ihminen kuin vastapuolikaan.

Ootko googlaillu itseäsi? 
Tiedätkö lukeeko kukaan perheestäsi/ystävistäsi blogiasi? 

Olen :D Mitään maatajärisyttävää ei ole tullut vastaan, lähinnä blogipostauksiani. Keskustelupalstoilta olen löytänyt linkkejä ja kehuja blogiini, mikä lämmittää ihan hirmuisesti mieltä. <3 Perheenjäsenistäni isosiskoni lukee aktiivisesti (ja kommentoi kommenttejani, hehe), toinen isoveljistäni taitaa lukea silloin tällöin ehkä ja loput perheestä ovat kyllä tietoisia, mutten tiedä, kuinka aktiivisesti lukevat jos ollenkaan. En piilottele heiltä mitään, vaan oletusarvoisesti kun kirjoitan blogiin asioitani, lähden siitä lähtökohdasta, että teksti on julkista ja sen saattaa kuka tahansa lähipiiristäni lukaista. :)

Millanen olis sun täydellinen päivä? :) 

Oih... Ihana ajatusleikki. Täydellinen päivä juuri nyt mietittynä olisi varmaankin sellainen, että heräisin aamulla todella aikaisin – siis ihan viimeistään seitsemältä. Aamupalaksi jotain nopeaa ja maukasta kahvin kera, treenikamppeet kasaan ja preworkoutin saattelemana salille nostamaan rautaahhh. Täydellisessä päivässä treeni menisi tietenkin todella mahtavasti ja fiilis olisi superhyvä. :D Loppuun ehkä vielä onnistunut HIIT juoksumatolla ja suihkun kautta pois.

Palauttelulounaana ystävän kanssa jotain herkkuruokaa Turun ravintolatarjonnasta nauttien, jonka jälkeen ehkä vähän lepoa kotona treenistä palautuen (lue: koomaillen). Vapaavalintaista chillausta, hyvällä mielellä ja inspiraatioituneena blogipostauksen kirjoittamista, vähän ehkä jotain kivaa kokkailua kotona ja illalla vielä jotain pientä lenkkiä Urheilupuiston maisemissa joko hölkäten tai ihan kävellä tallustaen ja luonnosta nauttien. Parasta, jos kaverina olisi sellainen häntää heiluttava karvapallero. Aurinko paistaisi mukavasti, muttei kuitenkaan liian lämpimästi koko päivän ja ilma olisi raikas kuin alkusyksystä. Kotona vielä parit kynttilät palamaan ja hyvä leffa, kirja tai muuta kivaa tekemistä.

Mun täydellinen päivä on siis aika tylsä, mutta fiilis ratkaisee ja sen saa allekirjoittanut jo noin vähällä korkealle. :)

Mitä lisäravinteita syöt/pyrit syömään päivittäin ja ootko huomannu mitään vaikutusta? 
Oletko kokeillut macajauheita ja chia siemeniä? 

Pyrin syömään monivitamiinia ja d-vitamiinia päivittäin, sillä laiska minä ei jaksa koko ajan vahtia, että saa ruokavaliosta mahdollisimman monipuolisesti kaikkia vitamiineja. Tällä hetkellä kaapista ei kuitenkaan löydy kumpaakaan edellä mainituista, sillä laiska minä ei ole jaksanut edes vaivautua ostamaan niitä. :D Sen sijaan olen aikoinaan tilannut kaapin perälle L-Carnitinea ja Rippedeitä, joita nyt sitten syön kunnes ne loppuvat. Rippedeitä ja muita piristetuotteita ostaisin kyllä lisää, mutta muita lisäravinteita en taida enää lähteä hankkimaan. Hyödyt tuntuvat olevan niin marginaalisen pieniä, etten enää näe syytä laittaa niihin rahaa sen suuremmin – todelliset teot kuten ruokavalio ja treeni puhuvat kyllä puolestaan. Lisäksi treenijuomien suhteen en ole vielä valmis luopumaan BCAA:sta, glutamiinista, kreatiinista tai proteiinijauheista.

Macajauheen hyödyistä en rehellisesti sanottuna tiedä mitään, heh, ja chia-siemeniä löytyy lähinnä vain lasipurkista harvoin käyttöön päätyen. Totta puhuen en vain ole perehtynyt superfoodeihin sen suuremmin ja syy sille on harvinaisen simppeli: en ole vielä kokenut mitään erityistä tarvetta, siis vaivaa, mikä olisi aiheuttanut kipinän kokeiluille. :) Ennaltaehkäisy olisi kuitenkin fiksua ja terveyteen kannattaisi panostaa ennen kuin ehtii tulla mitään, mutta kun se laiska minä...

Osteletko paljon treenilehtiä vai mistä haet aina uutta inspiraatiota ja tietoa omaan tekemiseen?

Todella harvoin tulee ostettua, mutta mieli tekisi kyllä! Kunto-Plus on ehdoton ykkönen ja sitä tuli joskus tilattua hyvin lyhyen aikaa, joten jos jotain inspiraatiota lähtisin tekemiseeni hakemaan, niin suuntaisin ensimmäisenä sinne. Täytyykin perehtyä lehtiin taas pitkän tauon jälkeen uudelleen, sillä sieltähän saisi vaikka mitä vinkkiä ja nimenomaan inspiraatiota. :) Toistaiseksi lähteinä ovat toimineet lähinnä kaikki se oppi, mitä olen saanut vuosien varrella pääosin pt-ohjelmien ja -keskusteluiden myötä sekä tietysti hieman muitakin blogeja lueskelleena.

Miten kuvaisit muuttuneesi blogin kirjoittamisen myötä/aikana? 

En ole enää niin kärkäs tai mustavalkoinen kuin mitä ehkä alkuvaiheissa ja tiedostan paremmin, miten paljon ja monia asioita en vieläkään tiedä. Olen ymmärtäväisempi, lempeämpi, omalla tavallaan avoimempi erityisesti vaikeiden aiheiden kanssa, mutta samalla pidän myös kasvaneen lukijakunnan myötä visusti kiinni tietyistä yksityisyyden rajoista. Ennen kaikkea uskoisin kuitenkin, että bloggaajana uskallan paremmin tuoda ihan sitä syvintä itseäni esille enemmän enkä pelkästään palpattele iloisia ja kivoja juttuja, vaan rohkenen myös tuoda satunnaisia murheita blogin puolelle auki. Realistisempi Eve, sanoisin? :)

Mikä on lempitreenisi? Miksi? 

Salitreenejä miettiessä yläkroppatreeni se varmaankin on! Vatsat ei napostele yhtään, ne taitavat olla oma akilleenkantapääni ja jalkatreenissä tulee vedettyä sykkeet aina niin korkealle, että tuntuu ajoittain enemmän aerobiselta treeniltä, vaikka toki poltettakin löytyy. Yläkroppa siis puhtaasti siksi, että vaikka painot olisivat pieniäkin, niin hengästymistä ei tule samassa mittakaavassa kuin jalkatreenissä ja samalla jaksan kuitenkin tehdä paremmin kuin vaikka keskivartalotreenissä. :D

Kaikki treeniliikkeet huomioiden sanoisin kuitenkin ehkä juoksun olevan lempparini. Juoksulla tarkoitan siis kevyttä hölkkää luontoreittejä pitkin edeten ja tarvittaessa pieniä kävelyhengähdystaukoja ottaen, vaikka tavoitteena onkin vetää yhteen putkeen mikäli vain mahdollista. Tämän hetken nilkalla juoksu ei valitettavasti ole vieläkään mahdollista, joten odotella täytyy ja se näkyy juoksukaipuussa. :/

Mitä tavoitteita sinulla on lähitulevaisuudelle? Elämässä tai treeneissä?

Selkeitä tavoitteitani ovat: uusi työpaikka (bloggaamisen ohelle), psykologian opintojen jatkaminen avoimessa, mahdollisesti keväällä psykologian pääsykokeisiin pänttääminen, muutto eläinystävälliseen asuntoon mieluiten Turun keskustan tuntumassa ja sitten ensi kesään mennessä oman koiranpennun hankkiminen. :) Lisäksi haluaisin jossain vaiheessa elämääni päästä asumaan Englannissa ja jos en sitä ihan lähitulevaisuudessa pääse toteuttamaan, niin ainakin lähden sitten käymään siellä lomalla.

Treenissä tavoitteeksi olen asettanut itselleni sen, että löydän taas sen nautinnon ja ilon, minkä joskus siitä itselleni sain. Tottakai haluan parantaa niin hapenottokykyäni kuin lihaskuntoani koko ajan, mutta niille ei ole mitään konkreettisia tavoitteita – tärkeintä olisi, että salikäyminen muuttuisi taas aktiiviseksi ja liikunnasta tulisi positiivinen pakkomielle pakkopullan sijaan. :) Sitähän se oikeastaan jo onkin, mutta haluan nimenomaan parantaa aktiivisuutta liikunnan suhteen eli käydä salilla esim. vähintään 4 kertaa viikossa ja lenkillä vähintään 2 kertaa viikossa. En ollut miettinyt näitä tavoitteita ennen tähän kysymykseen vastaamista, mutta nyt taidan alkaa miettiä lisää – sen puitteissa toki, että ei saa mennä liian suorittamiseksi, vaan fiilispohjalta ja nautinnolla. :) <3

3 kommenttia:

  1. Ihana idea tuo taulun teko kauniista viestistä! :) Ja tietysti kivaa, että olet saanut kauniin viestin sieltä :)

    Jos mulla ikinä menee pää pahemminkin pyörälle, niin tulen kyllä sulle sitten hoidettavaksi, kun sulla tuntuu olevan tuo halu/motivaatio/perustelut psykologiksi tähtäämiseen niin oikeilla raiteilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä tapauksessa sulle ilmaiset terapiat viinin äärellä, sen verran oot mua täällä auttanut ja tsempannut aina. :)<3

      Poista