sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Jotain hyvää sanottavaa


Voisin puhua tästä aiheesta ikuisuuden.

Moni meistä tuntee sanonnan "jos et keksi mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään", mutta omasta mielestäni vielä parempi sanonta on "strong people don't put others down, they lift them up". Tämä maailma voi olla joko todella kylmä tai erittäin lämminhenkinen ja aurinkoinen paikka ja paljon riippuu paitsi omasta asenteesta, niin myös ympäristöstä.

On uskomatonta, mihin kaikkeen ihminen pystyy, jos hän vain uskoo itseensä. Ja vielä sitäkin uskomattomampaa on, miten suuri vaikutus ympäristöllä on itseluottamuksen buustaukseen. Ympärillä olevien ihmisten vilpitön kannustus, positiivinen asenne ja järkkymätön tuki tilanteessa kuin tilanteessa ovat ehdottomasti elämän yksiä peruspilareita.

Jos löydät läheisyydestäsi ihmisiä, jotka kannustavat sinua, auttavat näkemään asioissa positiivisen puolen, keskittyvät onnellisuuden etsimiseen murheiden märehtimisen sijaan ja seisovat takanasi tilanteessa kuin tilanteessa, niin tee seuraavaa: tarraudu näihin ihmisiin erittäin tukevasti, mahdollisesti jopa liimaa tai sido itsesi heihin äläkä missään nimessä päästä irti. <3 Itse olen erittäin onnekas ja onnellinen siitä, että maailmaani mahtuu juuri tämänkaltaisia ihmisiä – juuri he auttavat näkemään, miksi negatiivisilla asioilla ja ihmisillä ei ole jalansijaa elämässäni. :)
On luonnollista, että muiden ihmisten kritiikki pelottaa, mutta sen ei tarvitse antaa voittaa. Yhä ja edelleen meillä on vain tämä yksi elämä (jos uskonnolliset suuntaukset jätetään taka-alalle), josta saa parhaiten ilon irti elämällä sitä juuri sillä tavalla, mikä tekee itsensä onnelliseksi. Vastoinkäymisiä tulee aina, samoin kritisointia, mutta kaikkea sitä vastaan täältä löytyy myös niin paljon hyvää – ja hyviä ihmisiä.

Ei ole perheen, ystävien, työympäristön tai yhteiskunnan normien tehtävä määritellä sitä, mitä me täällä olemassaolomme aikana teemme. Jokainen tyylillään, meitä nimittäin mahtuu tälle maapallolle niin montaa erilaista. Onnellisuuden löytää erilaisista lähteistä, mutta mikä tärkeintä, se täytyy uskaltaa paikantaa itse eikä antaa muiden johdattaa tietä.


En edes halua syventyä pohtimaan pintaraapaisua syvemmältä sitä, miksi joillakin ihmisillä on tarve etsiä ja tuoda esille negatiivisia puolia toisen ihmisen elämässä sekä kiusata joko suoralla tai epäsuoralla, ovelalla tavalla, tietoisesti tai tiedostamatta. Omassa mielessäni tällaiset ihmiset ovat enemmän tai vähemmän epävarmoja omasta elämästään ja koittavat kenties pönkittää egoaan painamalla muita alas. "Jos muistutan muita ihmisiä siitä, miten huonosti asiat heillä ovat, voin olla tyytyväisempi omaan elämääni." Näitä nyt riittää erityisesti blogimaailmassa anonyymi-kommenttien osalta enemmän kuin tarpeeksi, mutta oikein suhtautuminen helpottaa niidenkin ymmärtämistä ja ohittamista. :) Jotkut meistä ajattelevat täällä kaiken ensisijaisesti negatiivisuuden kautta ja jotkut taas jaksavat olla positiivisia. Toivon todella, että jonain päivänä näille ensin mainituille avautuisi tämä maailma samalla tavalla kuin itselleni, sillä siitä se onnellisuus vasta lähteekin rakentumaan.

Jos siis ihan tosissaan et keksi mitään hyvää sanottavaa, on aina parempi olla hiljaa kuin laukoa jotain, millä pahoitat toisen mielen tai aiheutat turhaa negatiivisuutta laskemalla tunnelmaa. Silti suosittelisin kokeilemaan positiivisuuden ruokkimista positiivisuudella, sillä homma etenee ketjureaktiona: et voi ripotella positiivisia viboja saamatta niitä samalla itsesi päälle. Hyvä mieli on taattu ja olemalla onnellinen toisen puolesta esiinnyt paitsi vahvana ja itsevarmana persoonana, niin saat myös itsellesi hyvän mielen. 


Itse olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että paitsi ystäväni, niin myös oma perheeni on ollut äärimmäisen kannustava ja yltiöpositiivinen tämän syksyn elämänmuutoksistani työ- ja opintokuvioiden suhteen. En pysty oikein sanoin kuvailemaan sitä näemmä täysin turhaa murehtimista, jota koin ennen vanhemmilleni kertomista ja olin (tai olen edelleen) valmistautunut kuin sotaan lähtien perustelemaan valintojani kriitikoille, joita ei ole kuitenkaan juurikaan näkynyt.

Mikään skeptisyys tai epäilys ei ole näkynyt ainakaan perheenjäseniltäni minulle, vaan sieltä on tullut pelkkää ihailua, kannustusta, kehuja ja tsemppiä. Jos niitä epäilyksiä olisikin, niin olen positiivisesti yllättynyt siitä, että he ovat kokeneet niiden ilmaisun täysin turhaksi. Juuri tätä tarkoitan, kun puhun sosiaalisesta älykkyydestä – keskitytään siihen positiivisuuteen, se on se mikä antaa voimaa ja unohdetaan negatiivisuus, joka ei johda mihinkään. Ja ennen kaikkea tuodaan se positiivisuus ilmi, eikä haudota ja jemmata sitä pinnan alla.

Vaikealta tuntuvissa tilanteissa jokainen ystävällinen sana tuntuu suurelta ja saa merkityksen. Aivan erityisesti juurikin puolitutut – tai vaikka ns. tuntemattomat ihmiset sieltä ruudun takaa – jaksavat yllättää empaattisuudellaan ja positiivisuudellaan. Ihmiset, te olette niin mahtavia voimanlähteitä – muistakaa se ja muistakaa myös jakaa sitä eteenpäin! Ne pieneltäkin tuntuvat kannustukset ovat kuulijalleen aivan älyttömän suuria, joita ei pitäisi kenenkään koskaan väheksyä. Sanotaan mieluummin liikaa kaikkea hyvää kuin liian vähän – siinä ei ole kenelläkään mitään hävittävää, pelkästään voitettavaa.

Kiitos kaikesta tähänastisesta. <3

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Get to know me, osa 1. (video)


Hurjan huono laatu, mutta vastauksia ensimmäisen vuorokauden aikana tulleisiin kysymyksiin löytyy nyt ylläolevasta videosta. :) Väsymys on lähes käsinkosketeltavaa ja suuntaankin itse nyt suoraa päätä peiton alle. Olen silti superiloinen, että olette jaksaneet laittaa kysymyksiä ja että pääsen vastailemaan niihin ja siksipä juuri vastaankin jo nyt, kun en malta odottaa enää. :D Tässä siis ensimmäinen osa!

tiistai 23. syyskuuta 2014

Kysy! :)

Heippa ihanuudet. Tekisikö mieli tietää jotain, mitä en ehkä ole blogin puolella vielä sivunnut?

Haluaisin kovasti tehdä jonkinlaisen get-to-know-me -postauksen (ehkä videomuodossa) ja harkitsinkin jo tekeväni sellaisen netistä löytyvien randomien kysymysten pohjalta. Hyödyllisempää se saattaisi kuitenkin olla, jos voisin samalla vastailla sellaisiin kysymyksiin, jotka ovat oikeasti askarruttaneet jotakuta ruudun sillä puolen.

Siispä kysy! Pliis kysy, kysythän... :D Kysymyks(i)en ei tarvitse liittyä blogin aihesisältöön, vaan nyt voit udella ihan mitä vain maan ja taivaan välillä. Lempibiisi, silmien väri, kengän koko, sisarusten lukumäärä – antaa palaa, sana ja aihepiiri on vapaa! Kysymyksesi voit jättää tämän postauksen kommenttiboksiin ja mielellään 30.9 mennessä, jotta pääsisin sitten vastaamaan kertarysäyksellä niihin mahdollisimman pian.

Ja koska pahin pelkoni on, ettei tämän postauksen alle tule yhtään kommenttia (sniifs...), niin pistän porkkanaksi vielä pienen bonuksen: kolmelle kommentoijalle arvon yhden Quest Bar -proteiinipatukan Chocolate Chip Cookie Dough -maussa. :) Arvontaan osallistuaksesi jätä vielä sähköposti kommentin yhteyteen, jotta mahdollisen voiton osuessa kohdallesi saan sinuun yhteyden. Kysyä saa tottakai ilman arvontaan osallistumistakin.

Kiitos jo etukäteen kaikille, jotka tähän jaksavat osallistua. <3


maanantai 22. syyskuuta 2014

Treeniaikataulu, viikko 2

Jeps, viime viikon treenisuunnitelma meni juuri nappiin ja osittain nimenomaan sen ansiosta, että pidin suunnitelmaa yllä täällä blogin puolella. Nyt sitten uusi yritys uuden viikon kanssa! :)

Maanantai: hamstrings & calves
Tiistai: lepo
Keskiviikko: shoulders & abs
Torstai: quads & arms
Perjantai: HIIT juoksumatolla
Lauantai: lepo
Sunnuntai: chest & back

Jakoa miettiessä pidän eniten mielessäni sen, että jalkapäivien välille jäisi vähintään kolme päivää. Nämä jalat kun eivät tunnu toipuvan ihan kahdessa päivässä, vaan toisena päivänä särky on nimenomaan pahimmillaan, heh. Vähän myös jännittää, miten tällä viikolla onnistun treenaamaan sekä keskiviikkona että hieman myös torstaina yläkroppaa, mutta ei auta aikataulullisesti muukaan, joten nähtäväksi jää.

Yritän myös sijoittaa kaikki treenit aamuun, sillä selkeästi se on ollut nyt hitti oman jaksamiseni ja positiivisen fiiliksen kannalta! :) Herätyskello tulee soimaan työvuorojen vuoksi hurjan aikaisin (5:45 ollakseni tarkka), mutta täytyy vain sitkeästi muistutella itseään siitä piristysruiskeesta, joka heräämisestä ja salille tallaamisesta syntyy.

Huippua viikon ensimmäistä päivää meille kaikille!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Mikä minua motivoi?

Tällä hetkellä elän ajankohtaa, jossa oma motivaationi on huipussaan pidemmän "harmaan jakson" jälkeen ja mikäs sen parempaa, kuin jakaa tätä fiilistä eteenpäin niin muiden motivaattoriksi kuin itsensäkin muistuttamiseksi sille vähän huonommalle päivälle, joita meille kaikille kuitenkin tulee aika ajoin. Nyt sitten yritys purkaa tätä fiilistä sanoiksi, katsotaanpa miten käy. :)
Treenivaatteet. Jos saisin valita, olisin treenivaatteissani 24/7 tilaisuudesta riippumatta, sen verran mukavat ne ovat päällä – ja ainakin omaan silmään myöskin hienot, hehee. Oloni on vain ylivoimaisesti parhain ja freshein juurikin salilookissani ja jo siitä syystä fiilis paranee aina salille suunnatessa 100-0, kun saan kiskottua päälleni treenitrikoot, pestyä meikit pois ja laitettua hiukset ponnarille pois häiritsemästä. Ei mahda minkään, that's just me. :)

Treenimusiikki. Mikään ei nostata fiilistä yhtä paljoa kuin kunnon jytä, joka kolahtaa ja saa koko kropan sheikkaamaan. :D Biisejä tulee kuunnella jo vähintään tuntia ennen treeniä ja mahdollisesti myös treenin jälkeen, töissä, kaupassa, muuten vain, missä vain... Nämä biisit vaihtelevat tietysti sitä mukaa, kun vanhoihin kyllästyy (ja allekirjoittaneen kulutustottumuksella siihen ei mene kauaa), mutta linkkaanpa tähän heti muutamat tämän hetken favouritet, jotka olen itse varast... siis lainannut pt:ni soittolistoista eli olkaapa hyvät. (Laittakaa heti soimaan!)


Hyvä ruoka, parempi mieli. Omat ruokavalioni ovat tällä hetkellä sellaiset, että treenipäivän ruoat ovat todellakin jotain, mitä odottaa vesi kielellä ja lepopäivät ovat niihin verrattuna mitä surkeimpia, vaikka todellisuudessa syötävää riittää silloinkin. Siksi en pistä yhtään pahakseni käydä salilla neljä kertaa viikossa (+ HIIT), sillä se tarkoittaa samalla sitä, että saan syödä herkkuruokiani neljä päivää viikosta, slurps!

SoMe-kanavat. Jokainen motivoituu mistä motivoituu ja omalla kohdallani myös Instagram, Facebook ja tämä pikku-blogi ovat keinoja hakea motivaatiota paitsi omien kuvien postaamisesta, niin myös muiden postauksia selaillessa. Jos fiilis on jo tapissa, niin anna hyvän kiertää ja yritä napata se talteen kuvan tai inspiroivan kirjoituksen muodossa. Let the world know! Äläkä turhaan pelkää mielensäpahoittajien kritiikkiä salikuvista tai pinnalla olevasta fitnessbuumista ylipäätään – ihmiset jaksavat kyllä valittaa aiheesta mistä tahansa eikä kaikkia voi millään miellyttää, joten parempi siis keskittyä täysillä siihen omaan elämään ja postailla juuri mitä itse haluaa. :)


Luottamus projektiin. Se tunne, kun voin luottaa sata lasissa siihen, mitä teen. Treeniohjelmani on räätälöity niin, että ne tukevat paitsi omaa kehitystäni, niin myös ihmiskropan kehitystä ylipäänsä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Liikkeet, niiden järjestys, toistomäärät, sarjamäärät ja aikataulutus päivien suhteen sopien juuri omaan tilanteeseeni, jaksamistasooni ja tavoitteisiini. Samalla logiikalla treeniohjelmia tukee ruokavalio, joka on myös räätälöity allekirjoittaneen kropan, treeniaikataulun ja tavoitteiden mukaan niin yksiselitteisesti, ettei virheille jää varaa. En joudu kyseenalaistamaan projektiani, koska tiedän olevani hyvissä käsissä. :)

Endorfiinit. Pitkän aikaa nuoruudessani olin oikeasti varma, että minulta puuttuu kyky tuottaa endorfiineja. En ymmärtänyt, miltä tuntuu kokea liikkumisen iloa tai mistä niitä oikein saisi. Nykyään ymmärrän – se vain vaati omalla kohdallani sen oikean lajin ja todellisen täysilläpuskemisen tunteen. Huippua, kun huomaa olleensa onnellisesti väärässä, endorfiinit löysivät ennen pitkää tämänkin tytön. :)
Ja sitten se tärkein – miksi teen tätä? Jos väsyttää, tanko ei tahdo nousta, tossut eivät kulje juoksumatolla tai fiilis on muuten vain nuutunut kaikista ylläolevista seikoista huolimatta, on hyvä muistuttaa itselleen, miksi tähän on lähdetty. Jokaisella on tietysti tähän oma vastauksensa, mutta tässä on minun: tätä minä rakastan.

On ihmisiä, joita "fitness" (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan) ei voisi vähempää kiinnostaa ja on myös ihmisiä, jotka ihailevat siitä saatuja tuloksia ja ottaisivat mielellään sellaisen kropan sen suuremmin vaivaa näkemättä. Sitten on myös meitä, jotka nautimme elämäntyylistä. Nautimme itse matkasta pelkän päämäärän sijaan. Nautimme (loppupeleissä :D) jokaisesta poltteesta, teki se miten kipeää tahansa ja nautimme myös seuraavien päivien lihassärystä. Nautimme siitä pienestä kehityksestä päivä-, viikko- ja kuukausitasolla ja nautimme itsemme voittamisesta. Palkinto ei maistu miltään, jos sen eteen ei ole tehty raakaa työtä ja vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä. Loppupeleissä ulkoisesti miellyttävä kroppa kun on vain mukava bonus sen kaiken jälkeen, mitä se itse elämäntapa on tuonut mukanaan.

Olen itse henkilökohtaisesti maailman vähiten kilpailuhenkisin ihminen enkä voisi koskaan saada minkäänlaista motivaatiopiikkiä toisia kohtaan kilpaillen tai heihin itseäni vertaillen. Voitonriemu ei merkitse itselleni mitään positiivista – omassa mielessäni voittamiseen tai kilpailuun liittyy vain halu olla parempi kuin muut, mihin liittyy taas ajatus siitä, että muut ovat huonompia kuin itse. Se, ettei jollain ole sitä kuuluisaa "tervettä kilpailuhenkeä" ei ole heikkous – se on ominaisuus, osa minua. Ollaan ylpeästi erilaisia, kaikilla meistä on paikkamme. :)

Sen sijaan pystyn kilpailemaan itseäni vastaan, sillä tällöin puhutaan todellisuudessa itsensä kehittämisestä. Tässä mentaliteetissa ei auta puskea itseään parempiin suorituksiin kuin toiset, vaan muistuttaa itselleen niitä omia vahvuuksia ja hakea positiivisen ajattelutavan kautta sitä kuuluisaa punaista lankaa. "Tätä nimenomaan halusit ja pyysit", "keskity", "kroppa ei anna periksi, pää antaa periksi" ja "herää pahvi, sä rakastat tätä" ovat erittäin toimivia motivaatiolauseita, joita heittelen pääni sisällä itselleni viimeisten toistojen aikana treenissä kuin treenissä. :)

Muitakin motivaattoreita löytyisi varmasti, mutta tässä nyt alkuun ainakin muutamat. Jos teille heräsi lisäpointteja, niin heitelkää ihmeessä kommenttiboksiin – tsempataan ja autetaan toinen toisiamme! :)

Keep calm, it's breakfast time


Miten ihanan seesteinen olo. Viikonloppu, sunnuntaiaamu, hiljaisuus, auringonvalo, aamupala... Normaalisti avaisin ehkä tv:n tai laittaisin Spotifyn soimaan aamun käynnistämiseksi, mutta tänään istunkin vain teekuppini kanssa ja nautin tästä autuaasta hiljaisuudesta. Rauhallinen sunnuntaiaamu rentouttavan viikonlopun päätteeksi on kuin kirsikka kakun päällä, ah. Ei kiirettä, ei stressiä, pelkkää hiljaisuutta ja akkujen latausta.

Ylläolevassa kuvassa näette muuten perinteisen aamupalayhdistelmäni: kaurapuuroa ja raejuustoa mustikoiden kera. En aiemmin liiemmin välittänyt kaurapuurosta ja söinkin kaurahiutaleet usein raakana raejuuston ja mehukeiton kanssa, mutta nyt on tapahtunut jokin käänne. Tämä herkullinen, lämmin aamupala on juuri nyt parasta mitä tiedän ja voittaa monesti jopa päivän muut ateriat mennen tullen. Joko olen löytänyt tosirakkauteni tai sitten tämä on vain alkuhuumaa kera kaurapuuron, mutta joka tapauksessa tämän yhdistelmän kanssa olen onnellinen. Toivotaan, että onni kestää, sillä aamupalana tämä lyö kyllä helppoudessaan laudalta monet muut vaihtoehdot.

Ihan joka aamu en tätä ateriaa kuitenkaan nauti aamupalaksi (vaikka mieli tekisi), sillä ennen treeniä pyrin jättämään hiilarit pois ja syömään ennemmin proteiini+rasva -kombon. Silloin unenpöpperöisen lautaselle päätyy usein munakasta (tai scrambled eggs) fetajuustolla, joskin olen kyllä toisinaan vetänyt ihan kanasalaattiakin aamupalaksi. Sama kai se toisaalta, minkälaisesta ateriasta ne päivän makronsa ottaa, mutta on kyllä kieltämättä outoa vetää kanasalaattia masuun kuudelta aamulla.


Pari asiaa vielä, jotka haluaisin nostaa omasta aamupalastani aiheesta kiinnostuneille esille. Nämä kaksi juomaa toistuvat aamupalassani aina tai vähintäänkin silloin, kun en ole tuli hännän alla juoksemassa ulko-ovesta ulos.

Vihreä tee
Vihreän teen hyödyt nyt varmaankin jokainen jo tässä vaiheessa elämää tietää: auttaa aineenvaihdunnassa ja rasvanpoltossa, sisältää hurjat määrät eri vitamiineja, flavonoideja ja antioksidantteja erilaisine hyötyineen ja sen kofeiini on pitkäkestoista ja tasaista toisin kuin kahvin, jossa kofeiinipiikki tulee ja menee nopeasti. Lisää faktoja vihreän teen hyödyistä voi lukaista esimerkiksi täältä tai vaikkapa itse googlettamalla.

Sitruunavesi
Sitruunavesi on happoisuutensa vuoksi kehon luontainen alkalisoija, joka paitsi poistaa kehoon yön aikana kertyneitä 'myrkkyjä' eli kuona-aineita, niin auttaa myös ruoansulatuksellisissa vaivoissa kuten närästyksessä, ummetuksessa ja pahoinvoinnissa. Juomassa on tietysti myös runsaasti C-vitamiinia, joka auttaa vastustuskyvyn vahvistamisessa ja kaliumia, joka tekee hyvää sydämelle. Puolikas sitruuna kädenlämpöiseen veteen joka aamu ja you're done. Päästyään ruoansulatukseen sitruunamehu myös energisoi ja auttaa torjumaan alakuloa. Lisää voit lukea halutessasi vaikka täältä, täältä tai täältä.

Sitruunavedellä huuhdon kiireestä huolimatta aamun vitamiinit ja lisäravinteet alas ja vihreää teetä kiskon mukitolkulla työpäivän aikana säännöllisin väliajoin. Nams! Pieniä muutoksia ja marginaalisia eroja, mutta helppo toteuttaa kenen tahansa, jos terveyteensä haluaa lähteä panostamaan pienin askelin. :) 

torstai 18. syyskuuta 2014

Tajunnanvirtaa

Lasken tunteja (tai tässä vaiheessa minuutteja) siihen, että pääsen taas unten maille ja blogin kirjoittaminen aiheesta "ei-mikään" on silti parempi keino kuluttaa aikaa kuin mahdollisesti ennenaikaisesti peiton alle suuntaaminen, hehe.

Lisäilen tänne nyt sitten kaveriksi erilaisia kuvia sieltä täältä ja yritän saada jotain järkevää aihetta aikaiseksi. Tiedättekö sen tunteen, kun on niin tylsää, että haluaisi tosissaan mennä nukkumaan ja päästä jo huomiseen? Nyt on se tunne.


Telkkarissa pyörii The Office US (allekirjoittanut täysin koukussa, lähes vieroituskunnossa...), kutoskautta mennään enkä kestä ajatusta, että koko sarja on oikeastikin jonain kauniina päivänä katsottu, hnnnggg. Silti ajatus tämän loppupäivän ohittamisesta tuntuu Officesta huolimatta pelottavan houkuttelevalta.

Suurin syy, miksi odotan tällä hetkellä huomista kuin kuuta nousevaa, on aamun jalkatreeni. Käytin koko viikonlopun, maanantain ja tiistain vapaa-ajan niin intensiivisesti treenin ja opintojen parissa, että tämä uudelleenlöydetty ylimääräinen vapaus tuntuu yhtäkkiä liialliselta – tänään aamulla oikein harmitti, kun HIIT-juoksun jälkeen töihin astellessa tajusin, että ne päivän treenit olivat sitten siinä. Ihana tunne treenata aamulla, ei siis valittamista siitä, mutta koko päivän paras osio onkin jo ohi eikä ole enää mitään, mitä odottaa. I'm a sicko. :D


Ylläoleva annos on muuten yksi maailman herkuimmista aterioista IKINÄ. Koostumus: jääsalaattia, fetajuustoa (10% rasvaa), tilkassa kookosöljyä paistettua maustamatonta broileria ja punasipulia, avokadoa ja tätä proteiinipastaa. Käytin tähän annokseen vieläpä viimeiset protskupastani, joten nyt on hyvä syy tilata vihdoinkin lisää – ja ehkäpä vähän jotain muutakin kivaa kylkeen, teille lukijoille nimittäin!

Tajusin vasta nyt kunnolla kyseisen proteiinipastan huippu-ravintoarvot: keskimäärin yhdessä annoksessa on huikeat 28 grammaa proteiinia ja vain 6,3 grammaa hiilihydraatteja sekä mitättömät 1,4 grammaa rasvaa. Tuote on valmistettu pääosin soijaproteiinista, herneproteiinista ja vehnäproteiinista, joten vaikka pääosin yritänkin vältellä gluteenia, niin sallin hyvällä omallatunnolla tämän itselleni. Edelleen vain se tärkeä osuus tämän pastan valmistuksessa: älä missään nimessä lisää keitinveteen suolaa.


Samoin voidaan sitten lisätä ruokaostosbudjettiin noin 8 euroa loimulohen, jääsalaatin ja purkkapussin muodossa. Tarkkoja summia en pysty luettelemaan, kun tottumuksesta jätin kuitin ottamatta kassalla. Hyvä tyttö, sillä lailla, heh. Hyvää oli silti, välillä saa vähän herkutella. <3

Olen myöskin lopettanut arviolta reilu kuukausi sitten kahvinjuonnin (joka rajoittui onneksi lähinnä työpaikan seinien sisälle, mutta sinne sitäkin ahkerammin) ja palannut takaisin vihreän teen ihmeelliseen maailmaan. Oma henkilökohtainen mielipiteeni kahvista ja kahvinjuonnista on se, että sitä ei tosiaan tarvita. :)

Jostain muistan lukeneeni, että siinä missä tavallisen, kahvia juomattoman henkilön vireystaso on jatkuvasti ja tasaisesti normaalilla tasolla, niin kahvihammastaan säännöllisesti ruokkivan henkilön vireystaso laskee ilman kahvia tämän normaalitason alle ja nousee kahvin myötä vain tuolle samalle tasolle, jossa se ilman kahvia kuuluisi ollakin. Vähän kuin tupakanpolttajankin tapauksessa.

Tässä voin toki olla väärässäkin ja samapa se, sillä joka tapauksessa kahvittomuus on ensimmäisten "vieroituspäivien" jälkeen ollut enemmän kuin hyvä ratkaisu – nyt ei tule älyttömiä piikkejä vireystason vaihdellessa enkä ole myöskään "riippuvainen" mistään ainesosasta edes pienissä määrin. Lisäksi inhottavat ja ensimmäistä kertaa itselleni iskeneet närästysoireetkin ovat vähentyneet, luojan kiitos.


HUH, melkoinen tajunnanvirta-teksti tästä tosiaan tulikin. :D Enää 1-2 tuntia, niin voin vihdoin suunnata hyvällä mielellä unten maille. Toivon todella, että tämä arki tästä vielä tasoittuu ja keksin vapaa-ajalleni vähän tähdellisempää tekemistä kuin sen tuhlaamista mitä ihmeellisin keinoin. Enköhän... :)

tiistai 16. syyskuuta 2014

Aika aikatauluttaa!

Löysin vihdoin ja viimein (neljän epäonnistuneen yrityksen jälkeen...) aamutreenaamisen ilot ja endorfiinit uudestaan. Ihan ehdottomasti paras tapa aloittaa aamu treenillä! Vaikeaahan se on aamusta päästä ylös sängystä kukonlaulun aikaan, kun sänky tuntuu olevan juuri silloin se maailman pehmoisin, lämpimin ja ihanin paikka ikinä. Väitän silti, että treeni on ehdottomasti sata kertaa parempaa kuin se extratunti sängyssä. Kokeilkaa, jos ette usko!

Oma empiirinen tutkimukseni osoittaa treeninjälkeisen ajan olevan 2h ajan pelkkää aurinkoa, energiaa, tanssimista ja yleistä elämisen iloa. Tämän jälkeen esiin astuu yltyvä väsymys, jonka jälkeen iskee valtava hinku päästä heti uudelleen takaisin salille, koska assosiaatio salin ja huippufiiliksen välillä on niin vahva. Mutta tottahan se on – sieltä se nimenomaan tarttui mukaan ja sieltä sen löytää aina tarvittaessa uudelleenkin. Olen myös useammin kuin kerran inttänyt haluavani jäädä asumaan salille sen sijaan, että palaisin takaisin "normaaliin harmaaseen arkeen".
Kuvasta kai näkee, että fiilikset olivat kohdillaan, hehee...

Kieltämättä yksi motivaattoreistani nousta sängystä ennen aikoja maanantaina oli se, että halusin silloin syödä treenipäivän mega-ateriat lepopäivän minimalististen aterioiden sijaan eikä jääkaapissa olisi edes ollut aterioita lepopäivää ajatellen valmiina, joten kokkaaminen olisi ollut sen aamun toinen vaihtoehto. Kaikki keinot käyttöön, jos ne vain saavat pepun ylös sängystä! :)

Tänään vietin sitten lepopäivää ja huomenna olisi päästävä jo kello 6 ylös sängystä, jotta ehtisin viilettää tukka putkella salille ennen työpäivän alkamista. Tätä suunnitelmien loppuunviemistä helpottaakseni aionkin tehdä tämän viikon treenisuunnitelmani nyt julkisesti tänne blogiin ja LUPAAN raportoida, jos poikkean näistä millään tavalla. Sietäisi siis mennä nappiin.

Maanantai: hamstrings & calves
Tiistai: lepo
Keskiviikko: shoulders & abs
Torstai: HIIT juoksumatolla
Perjantai: quads & arms
Lauantai: lepo
Sunnuntai: chest & back

Tsemppiä mulle ja muillekin samalla, ollaan awesomeja. :)

maanantai 15. syyskuuta 2014

Budjettiostoksia

Täältä tulee kuvapläjäys hintatietoineen viime viikon ostoksista. Saatoin ehkä hieman innostua budjettiostoksistani, sillä näitä katsellessa ei tarvitse hetkeen kyllä lihaa ostella, heh.


Stockmann 18,73e
~ loimulohi 280g 8,39e
~ viinirypäleet 500g 2,59e
~ Sorri makea friseesalaatti 150g 1,95e
~ Kariniemen kananpojan paistileike 610g 5,80e


S-Market 36,39e
~ bataatti 971g 3,29e
~ X-tra maitorahka 2 x 500g 2,38e
~ Rainbow rasvaton raejuusto 2 x 400g 4,50e
~ Savulohta 225g 6,05e
~ S-Kotimainen broilerin fileesuikale 2 x 700g 13,98e (6,99e / 700g)
~ X-tra Avokadopussi 2,69e
~ Sorri makea friseesalaatti 150g 1,75e
~ Sorri jääsalaatti 200g 1,75e


S-Market 22,30e
~ S-Kotimainen naudan jauheliha 10% 700g 5,89e
~ Rainbow broilerin fileesuikale 700g 6,99e
~ X-tra Avokadopussi 2,69e
~ Kulta Katriina 3,29e
~ Turun Sinappi 1,69e
~ Sorri makea friseesalaatti 150g 1,75e


K-Citymarket (Mammuttimarkkinat) 23,24e
~ HK Rypsiporsaan kyljys 1,1kg 8,21e
~ Atria broilerin ohut fileeleike pippuri-paprika 750g 6,99e
~ Kariniemen kananpojan fileesuikale 520g 4,50e
~ Myllyn Paras kaurahiutale 600g 0,75e
~ Familymix salaattisekoitus 150g 2,79e (hell no, puolet salaatista limaista...)


YHTEENSÄ 100,66e

Huh, kylläpä muuten kävi ahdistavaksi luetella euroja ja kahden viikon saldo jo täynnä, apua... Toisaalta kaupasta tarvitsee parin seuraavan viikon ajan hakea vain kasviksia, raejuustoa, joitakin hiilarin lähteitä (riisi, kvinoa, bataatti?), sillä lihaa on nyt pakkasessa enemmän kuin tarpeeksi. Nyt vain pää kylmänä ja suunnitelmallisia ostoksia, I can do this.

Parasta tässä on ainakin se, ettei tule ostettua ohi ostoslistan tai ruokavalion. Voisinpa sanoa samaan hengenvetoon, ettei tulisi myöskään heitettyä ruokaa roskikseen, mutta totta puhuen juuri tälläkin hetkellä jääkaapissa odottaa ainakin neljän (tai ehkä jopa viiden) annoksen verran jauhelihaa, johon ei tekisi mieli koskea kirveelläkään. Jatkossa pysyttelen kyllä ehdottomasti broilerissa, kun se kerran on omasta mielestäni sitä mualiman parasta lihaa – jos nyt siis edes pääsen enää lihaostoksille tässä kuussa!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Working Weekend


Viikonloppu on mennyt (ja menee edelleen) täydellä höyryllä niin koulu- kuin treenijuttujenkin kera. Chillailuun ei oikein riitä aikaa, kun koko ajan riittää "työtä". En silti valita ainakaan lauantain ohjelmastani, johon sisältyi ensin neljä tuntia psykologian luentoja ja siihen perään pt-treeni selkää ja rintaa rääkäten. Melkoisen hyvä lauantai siis. :))

Nyt sunnuntaina olen sen sijaan harjoittanut istumalihaksia tilinpäätöstä vääntäen, yöks... Totta puhuen en voi ymmärtää, miten kenenkään mielestä kirjanpito, tilinpäätös ja muu laskentatoimi voi olla aidosti mielenkiintoista? Ymmärrän vielä jollain tasolla sen, että se voi olla (joillekin :D) helppoa ja loogista, mutta että tämä olisi jonkun intohimo? Ja kun vertaan eilisiin luentoihin, niin motivaatio ei oikein meinaa riittää enää tähän loppurutistukseen amk:n kanssa. No, hammasta purren.
Halusin myös nostaa esiin omia ajatuksiani pinnalla olevasta koulukiusaamisesta, johon #kutsumua-kampanja on herätellyt monia sosiaalisen median käyttäjiä. Yksi eilisen luentoaiheista oli nimenomaan koulukiusaaminen, tähdentäen miten vakavalla tavalla koulukiusaaminen vaikuttaa ihmisen psykologiseen kehitykseen ja miten sen tuomista syvistä arvista ei välttämättä päästä aikuisiälläkään eroon.

Äkkiseltään ajateltuna itselläni ei ole kokemusta koulukiusaamisessa kiusatun tai kiusaajankaan näkökulmasta, mutta asia ei olekaan aivan niin mustavalkoinen. Siinä, missä kiusaaja on helppo valikoida selkeäksi pahikseksi ja kiusattu tietysti uhriksi, mahtuu väliin myös paljon, paljon muuta. Sinne väliin mahdumme nimittäin me – hiljaiset hyväksyjät.

Varmasti jokainen meistä on todistanut jonkinasteista kiusaamista elämämme aikana, surullista mutta totta. Kiusaaminenkaan kun ei aina ole pelkkää tönimistä tai ilkeää haukkumista, vaan voi olla myös toisen kustannuksella porukan hauskuuttamista, nöyryytystä, porukasta poissulkemista, alistamista... Lista on monimuotoinen ja kokemuksia on monia.

Eniten kuitenkin kolahti hiljaisen hyväksynnän merkitys, joka on suoraan sanottuna kiusaamisen mahdollistaja. "Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus." Viemällä kiusaajalta niin näkyvän kuin hiljaisenkin tuen sekä ennen kaikkea puolustamalla rohkeasti kiusatun ihmisarvoa pystyisimme tekemään paljon enemmän kuin pelkästään yrittämällä vaikuttaa itse kiusaajaan. Toivon todella, että #kutsumua-kampanjan myötä kiusaamisen halveksittavuus korostuu entisestään ja saisimme tähän maailmaan niin kovasti kaivatun muutoksen.

Kiusaaminen tuhoaa elämiä, joskus jopa erittäinkin dramaattisessa mielessä. Kiusauskokemukset eivät koskaan unohdu eikä niitä saa koskaan pyyhittyä pois, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Eihän unohdeta ennaltaehkäisyn arvoa ja annetaan kaikille mahdollisuus onnelliseen elämään – se ei ole keneltäkään meiltä pois. <3

torstai 11. syyskuuta 2014

Naminam!

Ah vitsit, nyt tulee taas superpostaus viimeisen viikon ruokakuvia. Se jos jokin on varmaa, että jos jokin resepti esiintyy tässä blogissa allekirjoittaneen lautasella, niin se on dead simple valmistaa. Itsehän kun teen jopa salaattini äärimmäisen pelkistettynä, muista ruuista nyt puhumattakaan... :D Nämä pystyy siis loihtimaan kuka tahansa poropeukalokin, joten tekosyitä ruuanlaiton hankaluudesta ei oteta vastaan täällä suunnassa, heh.

Karhunvatukoita!

Uusin aamupala-combo: 30-40g kaurahiutaleita puurona, marjoja (mustikoita) ja 100g raejuustoa.

Suoraan metsästä pannulle – kantarelleja. <3

Lempi-salaattimix yhdistettynä kookosöljyssä paistettuun halloumijuustoon ja muutamaan miniluumutomaattiin.

Broileri-avokado-viinirypälesalaatti, simppeliä.

Broileri-avokado-viinirypäle-miniluumutomaattisalaatti, jotta voidaan sanoa, että salaateissani on edes joskus enemmän kuin 2-3 ainesosaa. :D

LOIMULOHTA, halleluja sille. Kaverina salaattia ja hiilarit raikkaista ja makoisista viinirypäleistä.

The Good Morning -blogista bongatulla reseptillä tehtyä proteiini-omenapiirakkaa. :))

Kriikunoita

Treeninjälkeinen ateria: broileria, avokadoa, kvinoaa ja friseesalaattia sekä ripaus sitruunamehua. Ei mikään kaunotar, mutta sitäkin herkumpi!

Broileri-porkkanasalaatti, hahaa. Osataan sitä täälläkin välillä yllättää.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä taidonnäyte rahkan ja jäisten mustikoiden yhdistelmästä toteutettuna mahdollisimman vähällä tiskillä (eli pelkkä lusikka). 

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Galileo-vibraatiohoito

Dodiin, nytpä on allekirjoittanut käynyt myöskin testaamassa samaa treenimuotoa, mitä astronautit harjoittavat eli Galileo-vibraatiohoitoa. Puolen tunnin tehotreenin vetää täällä Turussa Estimar ja kertakäyntikin on todella edullinen, jos itsekin haluaa käydä tutustumassa – kertamaksu normaalisti 7e ja ensimmäinen ohjattu kerta 10e. Sen voin vakuuttaa, että tuntumaa tuli ja hauskaa oli! :)

Pääsimme tähän ensimmäiseen tutustumiskertaan PT:ni kanssa yhdessä, mikä teki kokemuksesta paitsi hauskempaa, niin myös sisältörikkaampaa. Siinä, missä itse keskityin maallikon aistikokemuksiin tärinästä ja lihastuntumasta, osasi PT:ni kysellä kaikkea rasvanpolton eri vaiheista ynnä muista 'ammattilaisjutuista'. Two in one, kunnon tehotiimi nimeltä Tiku ja Taku, heh. Rautaista ammattitaitoa löytyi tietysti myös Estimarin puolesta ja faktat tulivat kuin apteekin hyllyltä.
Oikein tehtynä Galileo-vibraatio aktivoi siis jopa 97% lihassäikeistä, mihin ei käytännössä millään muulla harjoittelulla päästä. Laitteen päällä ollaan eri asennoissa tietyn sekunti- tai minuuttimääreen ajan tietyissä vibraatiohertzeissä riippuen siitä, missä oma taso menee. Vasta-alkajalle nämä ovat toki alkuun minimeissä, mutta kehittyneimmillä (ja etenkin, kun liikkeet menevät puhtaasti) voidaan minuutit ja hertzit nostaa jokaisen liikkeen osalta hiljalleen omiin maksimeihin.

Tästä testikerrasta jäi kyllä todella hyvä fiilis niin yleisvaikutelman kuin "treeninkin" osalta. :) Suosittelen ihmeessä menemään edes tutustumaan Galileoon, jos ei vielä omaa tietopohjaa aiheesta ja muuten kiinnostaisi kuulla lisää. Googlettamalla näyttää myös löytyvän vaikka ja mitä jännää, kuten esimerkiksi tämä Turun Sanomien nettisivuilta löytynyt mielenkiintoinen artikkeli aiheesta, kannattaa ehdottomasti lukaista:

http://www.ts.fi/teemat/extra/1074176503/Kauneus++hyva+olo+Keho+tarisee+voimaa+avaruuskoneen+tahdissa

Syyskuun ajan Estimarilla on myös etu, jolla saa kymmenen kerran kortin hintaan 50e (normaalisti 65e) eli innokkaimpien kannattaa tarttua tähän tämän kuun aikana. :)

torstai 4. syyskuuta 2014

50e / ruokaostokset / viikko

Pankkitilin tapahtumia katsellessa alkaa oikein ärsyttää, miten paljon pieneltä tuntuvia, mutta usein toistuvia summia sitä pistääkään niinkin arkiseen tapahtumaan kuin ruokaan. Mitähän tänään söisi, ottaisinko tätä, tekee mieli tuota, nämä eivät maksa paljoa ja kyllähän nuo tulee aina joskus käytettyä. En ole edes budjetoinut omia ruokaostoksiani muualla kuin jossain mielikuvituksessani ja sitä ne ruokabudjettini todella ovat olleetkin - mielikuvituksen tuotetta.

Rajoja ja rakkautta, molempia tarvitaan. Jospa näin syksyn tullen, kun monella muullakin varmasti lähtee tiukempi opiskelijabudjetti jälleen pyörimään, saisin aikaiseksi itsekin jonkinlaista kohtuukäyttöä näiden ruokaostosten suhteen. Siispä ajattelin pistää itseni ruotuun ja noudattaa syyskuun ajan seuraavaa:

Maksimissaan 50 euroa tämän nenän ruokaostoksiin per viikko.

On muuten ihan oikeasti haastavaa toteuttaa tämä päätös, mutta hampaat irvessä ja toivottavasti ruokavaliosta tinkimättä tuokin summa on toteutettavissa. Haluan todistaa paitsi teille lukijoille, niin myös ja etenkin itselleni, ettei terveellinen ruokavalio vaadi sen enempää kuin ne halvat eineksetkään, jos vain jaksaa olla aktiivinen ja kekseliäs. Liian usein sitä todellakin sallii itselleen kaikenlaista terveellisyyden nimissä, kun todellisuudessa vähemmälläkin pärjäisi.

Jos tämä keskimäärin 50e/viikko toteutuisi koko kuun osalta, menisi kuussa ruokaostoksiin hituisen päälle 200 euroa. Mielettömän edullisen kuuloista, eikö? Etenkin, kun en tällä hetkellä edes uskalla ajatella niitä todellisia lukemia... Tässä vaiheessa voin onneksi huojentuneena todeta, että luojan kiitos ruokin tuolla summalla vain ja ainoastaan itseni.

Nähtäväksi jää, miten käy, mutten todellakaan suostu helpolla nielemään tappiota tässä haasteessa. Nih.  Ja toisaalta vaikka karvan verran jäisinkin tappiolle tämän suhteen, niin joka tapauksessa olen silti voiton puolella, sillä saan vihdoin ja viimein ruokaostokseni budjetoitua ja järkeistettyä. Win-win!

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Väriestejuoksu


Allekirjoittaneen ensimmäinen, muttei varmastikaan viimeinen Väriestejuoksu koettu. Huippuidea, loistavat järjestäjät ja kivat esteet sekä läjäpäin hyvää fiilistä joka suunnassa – aivan sama minne katseensa kohdisti, niin näki iloisesti heiluvia, nauravia ihmisiä! Kaikki tietysti samanlaisissa t-paidoissa vielä kaiken lisäksi, joten kaveria ei kannattanut kadottaa, heh.

Takaisin tullessa kerättiin ehkä hieman katseita, sillä siinä missä juoksutrikoiden päälle pystyi heittämään puhtaat college-housut ja nahkatakki peitti alleen paidan väritahrat, niin naaman upeaa ilmestystä ei pystynytkään piiloittamaan millään. Ehkä muutamat kommentit saattoivat tulla kadulla kävellessä, mutta ylpeänä me nämä "meikkimme" silti kannoimme. :D Ensi vuonna sitten uudestaan!
Onneksi seuraavaa Väriestejuoksua odotellessa voikin sitten mennä saman tapahtumanjärjestäjän Manic Run -tapahtumaan, ha! Näitähän tulee kuin sieniä sateella ja hyvä niin. "Manic Run ei ole pelkkä juoksutapahtuma vaan juoksufestari, jossa massiivisesti yökerhotyyliin valaistuun jalkapallohalliin rakennetun radan varrella on erilaisia huikeita esteitä: liukumäkiä, savukoneita, verkkokiipeilyjä, valotunneleita ym. – ja ennen kaikkea musiikkia!" Eli sinne sitten seuraavaksi, jepa. :)

tiistai 2. syyskuuta 2014

Chill Pill

Hyvän fiiliksen biisi! :)


"'Cause every inch of you is perfect from the bottom to the top."