tiistai 29. heinäkuuta 2014

Loving the sweat

Äääääh, treenien mukanaan tuomat endorfiinit taas löydetty. <3 Tunnen itseni kuin uudestisyntyneeksi aiemman laiskimus-viikon ja sen päätteeksi tehdyn super-jalkatreenin aiheuttaman (niin henkisen kuin fyysisen) shokin jälkeen. Nyt olo on taas energinen ja ajatus salista suorastaan lohduttaa ja innostuttaa, ei pelota. :) Eve is back!

Tänään takana yhteistreenit sen maailman parhaimman pt:n kanssa vetäen elokuun treeniohjelman kolmet eri "hikitreenit" eli density workoutit läpi kahdella kierroksella. Sen vain sanon, että vaikka aiemmin väitin näitä density workouteja "räpellykseksi" ja sanoin kaipaavani kunnon treenejä, niin viime perjantain jalkatreenin ja siihen liittyneen niin treeninaikaisen kuin treeninjälkeisen polttelun jälkeen taidankin ihan suosiolla nauttia oikein täysin sydämin näistä sykkeenkohotustreeneistä niin kauan kuin niitä riittää.

Vaikea sinänsä valita, kumpi on pahempi, sykkeenkohotus ja hiki vai voimatreeni ja jää-tä-vä polttelu lihaksissa, mutta molemmissa on puolensa – niin hyvässä kuin pahassa. Ensimmäisissä tuntee todella liikkuneensa ja hengästyneensä, kun taas jälkimmäisissä uskon alkuvaiheen jälkeen saavani lisämotivaatiota tuloksista ja siitä, että pääsen taas pikkuhiljaa nostelemaan painoja kehityksen myötä. Bulkkia mielenkiinnolla odotellessa, mutta vielä viimeisistä rasvanpudotustreeneistä nauttiessa siis.

Ja vähänkö mulla on oikeastikin huippu-motivoija menossa mukana! Aamulla inboxiin pärähti allaoleva kuva:
Tottakai tämän päivän treenien tärkein aspekti olikin sitten saada oma treenitoppi mahdollisimman märäksi, heh. No joo, ei välttämättä mielenkiintoista sivullisten silmiin, mutta tärkeintähän onkin, että se motivoi itseäni! :) Ja kyllä sen topin aika märäksi sai, vaikkei allaolevasta kuvasta välttämättä kaikkea bongaakaan. Naminams... :D

En kyllä pystyisi millään treenaamaan näin(kään) kovaa ilman rakasta pt:täni, sillä häneltä saatu sekä henkinen että fyysinen apu ovat avainasemassa tässä koko härdellissä, joka elämääni tällä hetkellä pyörittää. Uskomatonta, miten paljon voikaan vaikuttaa niin pieneltä tuntuva asia kuin se, että joku toinen uskoo sinuun itsesi lisäksi tai toisinaan jopa sijasta. Henkinen vahvuus on suorastaan massiivisessa roolissa ja uskon vahvasti, että tämä kaikki on ennen kaikkea pääkopasta kiinni. Jokaisella meistä on geeneistä ja taustasta riippumatta mahdollisuus viedä itsensä sinne maksimiin jos haluaa, mutta siihen vaaditaan tahdonvoimaa puskea läpi sen kuuluisan harmaan kiven nimenomaan silloin, kun tekisi mieli luovuttaa. Ja toisinaan siihen tarvitaan sitä henkistä tukea, kun omat eväät loppuvat kesken.

Äh, voisin jauhaa tästä vaikka loputtomiin. :) Jos harkitset pt:tä, niin suosittelen yhä ja edelleen lämpimästi, edes kokeilumielessä. Siinä on todellakin mukana paljon, paljon, paljon enemmän kuin pelkät ohjelmat ja ruokavaliot – ne ovat oikeastaan vain pintaraapaisu siitä, mitä kaikkea olen itse saanut tästä kaikesta irti.

Pt käyttää myös taustalla olevaa tietotaitoaan ovelasti hyväksi – hän osaa suunnitella ja rytmittää tulevan kehityksesi ohjelmien mukaan niin salakavalasti, ettet edes huomaa alati nousevaa taakkaa. Alussa hieman herätellään, siitä sitten kasvatellaan nälkää, hetken päästä olet jo itsekin koukussa ja pian huomaat löytäneesi oikotien onneen. Kertarysäyksellä ei yleensä voida painella sitoutuneisuuteen ja aitoon treeninautintoon, vaan se vaatii rakentamista askel askeleelta. Omakin matkani on vielä reippaasti kesken, mutta kuitenkin ja onneksi jo hyvällä alulla – tästä on aidosti ilo jatkaa eteenpäin. :)

Sweat baby sweat tai sweat like a pig, molemmat käyvät. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti