perjantai 29. marraskuuta 2013

Huido tyhjää ja hauku ulkonäköä. :)

Mä mietin pitkään, etten aio antaa tämän aiheen vallata mua näin tai päästää sitä ihon alle, mutta koska se velloo kuitenkin aalloittain päässä, niin ehkä asiasta kirjoittaminen auttaisi käsittelemään sitä. Tämä on nimittäin sellainen aihealue, jota en vain kerrassaan koskaan ole päästänyt piinaamaan mua ja tälläkään kertaa en aio antaa sen tehdä niin. Toisen ihmisen ulkonäön arvosteleminen.

Mun korviin kantautui tänään, että mun ulkonäköä työpaikan pikkujouluissa on oikein isommalla porukalla kritisoitu. Mihin sävyyn ja missä mielessä ovat vielä epätarkkoja, mutta ilmeisesti kaikki on kulminoitunut punaiseen pitsimekkooni, joka on kai muutamien miespuolisten henkilöiden mielestä ollut liian tiukka. Liian pieni kooltaan vai liian ihonmyötäinen (tyrkky?) heidän makuunsa, sitä en tiedä, mutta sen verran huomiotaherättävä kuitenkin, että sitä ja mua on pitänyt porukalla selän takana naureskella ja ilmeisesti jälkipyykkiäkin on riittänyt.

Kyllä, kyseessä on tämä viininpunainen mekko, jonka olin yhdistänyt kuvasta huolimatta oikein mustiin sukkahousuihin turhan vilauttelun tai tyrkkymäisyyden välttämiseksi.

Huvittavinta tässä on se, että naureskelijoista suurinta osaa en itse tunne edes nimeltä ja aivan varmasti yhtä harva ellei harvempikin heistä tuntee mua nimeltä. Arvosteluun, etenkin ulkoiseen sellaiseen, on silti ollut ilmeisen helppo lähteä. Niinhän se kai maailmassa aina tulee olemaan, vaikka sen kuinka meinaa toisinaan unohtaa. Itseäni hämmästytti se, että tämän hetken tiedon mukaan kyseessä ovat kuitenkin miehet eivätkä perinteiset selkäänpuukottajat eli me naiset sekä se, että kaikista maailman kohteista pitää valita näin älyttömän helppo ja itsestäänselvä aihepiiri kuin ulkonäkö. :) Siksi se ei kai loukkaakaan niin paljoa kuin voisi luulla, mutta kyllä se silti hämmentää. Uskomatonta, että aikuiset ihmiset voivat vielä olla niin lapsen tasolla, että vajoavat näin alas naureskellakseen porukalla toisen ulkoista olemusta. Olen tehnyt paljon töitä tämänhetkisen kroppani eteen ja käyttänyt ihan kyllä tyköistuvia vaatteita silloin 20 kiloakin sitten, mutta koskaan korviini ei ole kantautunut mitään näin naurettavaa.

On vaikeaa uskoa, että samat analyysit oltaisiin annettu kenellekään sellaiselle henkilölle (minkä kokoiselle tahansa), jonka tämä kyseinen porukka jo ennalta tuntisi paremmin. Uutta, kaikille suhteellisen tuntematonta ja nuorehkoa tyttöä kun ei suinkaan kannata lähestyä tutustumismielessä, vaan teilataan kaikki hänet etukäteen ennen kuin tiedetään edes nimeä, saati sitten tarinaa. Jatkossa ei kyseisten ihmisten tarvitse kyllä lähestyäkään, enköhän tämän myötä saa rakennettua aikamoiset muurit taas ympärilleni, kiitosta vain.

Ja joo, toki tähän arvosteluun saattaa liittyä muutakin kuin pelkkään ulkonäköön kohdistuvaa kritiikkiä ja luulenpa hyvinkin, että liittyykin. Ulkonäöstä on vain saatu hyvä ponnahduslauta muulle arvostelulle joka puolestaan ei sitten kuulu enää sen enempää tähän postaukseen. Mutta oli se alkuperäinen naureskelun syy sitten painoon, tyylitajuun, yleiseen juoruilemiseen tai vain mollaamiseen kohdistuvaa, niin ulkonäön arvosteleminen on omasta mielestäni vain se kaikkein alhaisin aihepiiri ikinä ja kertoo enemmän haukkujasta itsestään kuin kenestäkään muusta. Ja jos laumassa tyhmyys tiivistyy, niin koko lauma saa katsoa ihan yhteiseen peiliin eikä kukaan yksilö ole siellä peilikuvassa sitten kyllä turvassa.

Jokainen meistä on varmasti aikoinaan syyllistynyt jonkinlaiseen ulkonäkökritiikkiin muiden ihmisten suhteen, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö siitä voisi kirjoittaa ahaa-elämyksen merkeissä. Jos ihmistä halutaan loukata, niin ulkonäkö voi tuntua äkkiseltään helpoimmalta kohteelta, vaikka se nimenomaan on oikeasti se kaikkein vähäpätöisin asia. Sisimpään sitä kannattaisi iskeä, jos oikein halutaan satuttaa. :) Sääli, että tässä ei nyt ihan onnistuttu, koska mua ei tunneta tuolla selkeästi lainkaan. Voi pojat, kun tietäisitte minkä matkan olen tehnyt tähän pisteeseen niin varmasti olisitte hiljaa. Ja vaikkette olisikaan, niin kukaan ei voi viedä multa pois tätä uudelleen löydettyä ylpeyttä siitä, että olen riittävän hyvässä kunnossa jo nyt, saati sitten vielä tulevaisuudessa! Jos mekko ei kelvannut teille, niin se on teidän ongelmanne, ei mun.

Tästä kirjoituksesta saisi vaikka miten pitkän aikaiseksi, mutta ehkä lopettelen tämän jo nyt ennen kuin tarina lähtee vielä pahemmin rönsyilemään. Ja korostan vielä tähän loppuun, että mulla ei edelleenkään ole hajuakaan, onko arvostelussa ollut kyse mekon koon vai tyylin arvostelua vai kenties sitä, että jostain on vain pitänyt repiä negatiivista huomiota ja se mekko on sitten valittu osuvaksi kohteeksi. En myöskään hae tällä kirjoituksella mitään sympatiaa, mun itseluottamus on edelleen melko korkealla ja kyseisten ihmisten henkilökohtainen mielipide mulle täysin irrelevantti. Halusin kuitenkin nostaa asian esille, sillä eipä voisi taas osuvammin upota tämän blogin aihepiiriin.

Onneksi, ONNEKSI mun itseluottamus on aina ollut suuri ja ulkonäön merkitys pieni, oikein pelottaa ajatella, miten joku toinen olisi saattanut tällaisiin uutisiin suhtautua. Henkisten ominaisuuksien arvostelemisessa tiedän, että mun täytyy kasvattaa paksumpi nahka, mutta tällaiset fyysiset eivät onneksi tunnu juuri missään. Päinvastoin, sainpahan blogipostauksen tästäkin aiheesta. :)
Pitsimekolta terkkuja! :)

torstai 28. marraskuuta 2013

Kokki-kolmonen


Proteiinipannaria well done + yks sulanut paistinlasta. Että mut voi kyllä palkata ihan henkilökohtaiseksi kokiksi itselleen jos haluaa… 

Olen myös suorittanut "kaksi kärpästä yhdellä iskulla" -mentaliteetilla ihan oman empiirisen tutkimukseni aiheesta kanamunan kypsentäminen mikrossa. Muun ruuan päällä. Raakana vain pokkana siihen rikottuna. Oi kyllä… Kyllähän se lopulta onnistui, mutten suosittele.

Eipä tänne muuta. :D

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Nuff said! ♡

Project Abs: Finish what you started

Jos teillä näkyy vatsalihaksista yhtään mitään niin olkaa onnellisia – mulla ne on edelleen jossain hyvin syvällä piilossa. :D Eipä sillä, en kyllä oletakaan niiden tulevan kuukauden treenaamattomuuden jälkeen yhdestä kerrasta mihinkään esiin, mutta kuitenkin. Onneksi sentään tämä kyseenalainen vararavinto sulaa hiljalleen niiden pienten vatsalihasten alkujen edestä, joten toivossa on hyvä elää (sanoi punkki) ja pieniinkin edistymisiin on syytä olla onnellinen. Alla vielä kuvat tältä aamulta, jotta joku samassa tilanteessa painiskeleva voi tuntea helpotusta ja askeleen tai pari edellä oleva voi sitten olla ylpeä itsestään! :)
Se projekti -10KG on muuten edelleen kesken, vaikka deadlinekin meni jo. Eipä siinä mitään, jatkan silti kohti tavoitetta ja olen stressaamatta aikatauluista, kyllä tästä sen -5kg (tai vähän enemmänkin) vielä rutistaa kun rauhassa keskittyy omiin tekemisiinsä eikä murehdi muusta. :) Mikäs kiire tässä, pääasia tietysti että JONAIN päivänä se tavoite olisi saavutettu eikä jäisi vain kaukaiseksi unelmaksi. I can, because I think I can! Ja tietysti onnistunkin, sehän on vain matematiikkaa – syö hyvin, liiku hyvin, voi hyvin ja paino putoaa ohessa kuin itsestään (tietysti järki täytyy pitää päässä).

Mulla ei ole muuten hajuakaan nykypainostani, sillä en omista edelleenkään omaa vaakaa… Olettaisin, että kaiken soutamisen ja huopaamisen ohessa se olisi pysynyt jotakuinkin samoissa lukemissa kuin kuukausi sitten ja nyt jos keskityn dieettiin taas 100%, niin luulisi putoilevan suhteellisen kivuttomasti. Uskon jotenkin naiivisti vielä siihen, että jos on pitkään noudattanut samaa ruokavaliota, niin on hyväkin pitää hetken paussia ja 'herätellä aineenvaihduntaa' herkuttelemalla siellä täällä ja syömällä vähän poikkeavasti, jotta elimistö ei tottuisi siihen, mitä sille syötetään. Onko kukaan muu samaa mieltä ja onkohan tuolla ajatuksella jotain perää vai perustelenkohan vain alitajuisesti sillä omia dieettitaukojani? :D

maanantai 25. marraskuuta 2013

Kivat tärinät

"Heippa taas pitkästä aikaa!" Tämän lausahduksen voisin sanoa sekä blogille että myös treenille, heh. Kaiken muuttohässäkän ohessa treenaaminen on todellakin jäänyt ja kun uudesta kodista ei vielä löydy mitään käsipainoja tai muita vastaavia, niin motivaatiokin kotitreeneihin on ollut jäissä. Lisäksi olen yrittänyt pohtia eri salivaihtoehtoja täällä Turun ihmeellisessä maailmassa, mutta toistaiseksi pistin senkin jäihin ja päätin tyytyä työpaikan (erittäin kattavaan!) salitarjontaan toistaiseksi.

Tänään menin sitten vihdoin ja viimein rikkomaan tämän varmaan kuukauden kestäneen treenipaussin ja tein Superdieetin Treeni1:stä 35 toistoa 3 kierrosta. Neljänteen kierrokseen en todellakaan näin pitkän tauon jälkeen uskaltautunut. :D Mun pitäisi todella vaihtaa treeniohjelmaa, mutta kun treeni1 tulee niin selkärangasta ja tuntuu niin kotoisalta (siinä se ongelma…), niin tunnun lykkäävän vaihtamista koko ajan. Jospa ensi kerralla kuitenkin jo jotain muuta! :) Treeni1 on siis suunnattu lähinnä jaloille, pakaroille ja vatsoille eikä siinä ole ylävartalolle oikeastaan lainkaan liikkeitä, joten vaihtelu olisi enemmän kuin tervetullut.
TAPPORAPPUSET jotka on pakko kiivetä ylös jos haluaa poistua salilta. Kenenköhän idea tämäkin on ollut, nämä tassut nimittäin tärisivät kyllä siihen tahtiin, että teki mieli roikkua kaiteessa ja vetää itsensä sitä pitkin ylös… :D

Olen oikeasti vielä superturvoksissa viikonlopun mässäilyistä ja firman pikkujouluista, mutta koska palasin tänään taas normaaliin ruokavalioon, niin eiköhän se turvotuskin taas tässä muutaman päivän aikana laske. 'Dieetin' suhteen kaikki on todellakin ennallaan, suhteellisen hyvin sujuu kun ei aseta itselleen mitään tapporajoituksia ja sallii satunnaiset herkut siellä täällä. Ajatus ei jotenkaan kulje nyt tämän enempää, joten laitan vain satunnaisia kuvia tähän loppuun. Olipa taas laadukas postaus, olkaapa hyvät vain. :D


Hätävara-välipalana protskujuomaa. :)

Food prep: kanasalaattia <3

Tonnikalasalaatti ja aijai, salaatinkastiketta...

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Dieetti-Quesadilla


Kuola valuu… Tämä maistuu paljon paremmalle mille näyttää, uskokaa pois. Kaapista ei löytynyt enää salaattia normitortillojen täytteeksi, joten 'jämäruoka' syntyi seuraavista aineksista:

- 2 kpl medium-tortillalettua
- 100g maustamatonta broileria (pannulla paistettu)
- rasvatonta raejuustoa (en mitannut, ehkä 2-3 rkl?)
- punasipulia
- sweet chili -kastiketta (maun mukaan)

Sitten vain molempien tortillalettujen päälle sweet chili kastiketta levitettynä ja sen jälkeen toisen letun päälle sopiva kerros raejuustoa, punasipulia, broileri paloiksi pilkottuina ja kanneksi toinen tortillalettu – luonnollisesti niin, että chilikastike-puoli tulee quesadillan 'sisälle'.

Pannulle paahtumaan n. 1-2 min per puoli samalla lettua painellen, varovasti pois pannulta leikkuulaudalle, veitsellä neljään osaan ja lautaselle. Omnom. Tästä saa toki vielä terveellisemmän, kun jättää suosiolla chilikastikkeen pois ja vaihtaa vehnätortillan täysjyvätortillaan, mutta kerrankos sitä… :D

maanantai 11. marraskuuta 2013

Blogin vuosipäivä!

Hihhiih, hauskaa vuosipäivää mulle ja mun blogille! <:)

Linkkaanpa suoraan blogini ihan ensimmäisen postauksen tähän ja ensimmäisen dieettipäivän postauksen tähän, tättärää. Voi että, miten kaukaiselta ne ajat nyt tuntuvatkaan, kun kahlasimme ystäväni Tiinan kanssa pitkin kaupan hyllyjä vihanneksia, rahkoja, raejuustoja ja vähärasvaisia lihoja ihmetellen. Miten paljon sitä ihminen onkaan vuodessa oppinut ja kasvanut (henkisesti, ei fyysisesti, heh)!

Nykyään siitä "dieetistä" on tullut ihan aikuisten oikeasti elämäntapa ja liikkumisesta sekä lihaskunnosta elinehto. Painoa on lähtenyt ympäripyöreästi noin 20 kiloa ja elämäniloa tullut vähintäänkin saman verran tilalle. Tunnen vihdoin olevani itseni niin sisäisesti kuin ulkoisesti ja vaikka alati kiristyvät tavoitteet jatkuvat vielä pitkälle tulevaisuuteen, niin olen ilman muuta tyytyväinen jo tähänastisiin saavutuksiini. HYVÄ MINÄ! :) Niin se vain tuppaa olemaan, että nälkä kasvaa syödessä (… siis tavoitteiden osalta! Voi luoja, kuka näitä sanontoja oikein keksii?) eikä sitä varmaan koskaan tule olemaan 'valmis' niin kauan kuin motivaatiota riittää.

Ehdottomasti paras motivaattori koko projektissani on ollut tämä blogi ja te lukijat! Tämähän aloitti tiensä ensin täysin listaamattomana blogina, kunnes jossain hetken mielenhäiriössä sain päähäni iskeä tämän myös Blogilistalle ja Bloglovin'iin. Ja mikä tuuri, että tein niin – boosti teistä kaikista lukijoista on ollut ihan mieletön! Toinen erittäin tärkeä motivaation lähde on sitten omat rakkaat ystävät – niin ne, joiden kanssa tulee juteltua lähes päivittäin, kuin myös ne, jotka pitkänkin tauon jälkeen jaksavat silti tsempata mua eteenpäin. Luulenpa, että jokainen näistä henkilöistä tunnistaa kyllä oman panostuksensa tähän – teitä on niin monia ja monenlaisia, mutta kaikki todella arvokkaita. :)

Paras vinkkini samanlaista projektia aloittavalle olisi seuraava: perusta blogi! :) Oikeasti, toimii. Toinen vinkki: ota kuvia, paljon kuvia, kaunistelemattomia kuvia. Kuvia kuvia kuvia. Ja kolmas sekä yksi oleellisin vinkki: älä käy vaa'alla. Tarvitseeko näitä edes avata sen enempää? Toivon todella, että jokainen alkaisi pikkuhiljaa sisäistää päivittäisen vaa'alla hyppelyn vaarat sekä myöskin turhuuden. Itse kävin vaa'alla alkuaikoina ehkä korkeintaan kerran kuukaudessa, todellisuudessa varmaan vieläkin harvemmin. Tulokset olivat paljon konkreettisemmat ja keskittyminen painonpudotukseen paljon suurempaa, kun en päässyt iloitsemaan tai murehtimaan pienistä ja täysin merkityksettömistä painomuutoksista. Ne ovat nimenomaan ne pidemmän aikavälin tulokset, jotka ratkaisevat. Pienet kehityksen askeleet tulevat ilmi riittävän hyvin vaatteista ja peilistä. :)

Siispä loppuun vielä iso KIITOS kaikille, jotka ovat tähän blogiin eksyneet ja vielä suurempi KIITOS teille kaikille, jotka olette jaksaneet jättää tsemppausviestejänne kommenttiboksiin! Olen aina ihan puulla päähän lyöty siitä vilpittömyydestä ja positiivisuudesta sekä ylipäätään siitä, että kuka tahansa näkee vaivan jättää kommenttia. Moni varmasti vain lukaisee läpi ja siirtyy seuraavaan, mikä on tottakai kivaa sekin (itse kuulun usein tähän kategoriaan :D), mutta sitten olette te, jotka jätätte vielä sitä mustaa valkoiselle piristämään päiviäni. <3 Nyt ei muuta kuin seuraavaa vuosipäivää odotellessa, aika näyttäkööt miltä sitä silloin sitten näyttääkään! :)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Ruokaa part 2476195.

Jauhelihaa, kaloritonta nuudelia ja reilusti taco-maustetta.

Jauheliha-herkkusieni-raejuustosalaatti.

2 kpl tortillalettuja, joiden sisällä salaattia, raejuustoa, broileria ja vähän sweet chili -kastiketta. 
NAM! Ja tosiaan, kuten näette, niin syön mä sitä hiilariakin välillä. :)

Broileria, sipulia, kaloritonta nuudelia ja runsaasti taas kaikenlaisia mausteita, heh.

Ja taas jauheliha-raejuustosalaattia… Alkaa jo käydä tylsäksi, 
ehkäpä tässä kohta vaihtaisi taas muihin ruokalajeihin. :)

tiistai 5. marraskuuta 2013

Pala rasva pala...

Hehheh, mua jo ihan naurattaa miten epämukavuusalueille vien tätä blogia. Aion pyyhkiä täysin mielestäni sen, että tätä saattaa lukea useampikin tuttu tai että joku siellä ruudun puolella naureskelee kamppailuilleni. Aivan sama, ei elämä ole niin vakavaa ettenkö voisi näitä(kin) kuvia julkaista eli täältä pesee. :) Mua ei edes lainkaan harmita, että tätä vararavintoa löytyy vielä sieltä sun täältä, sillä tiedän sataprosenttisen varmasti pääseväni tavoitteeseeni ennen pitkää. Se jos mikä antaa voimaa – usko itseensä!

Tässä vatsa tänään kuvattuna parhaimmillaan. Joo, saan sen kyllä varsin helposti näyttämään myös upealta rantapallolta jos haluan. Talvella on hyvä pitää itseään lämpöisenä vararavinnolla, mutta kyllä mä pikkuhiljaa voisin harkita pukevani päälle mieluummin ihan vain niitä lämpimämpiä vaatteita… :D Pala siis pois ylimääräinen rasvakerros, kiitos hei. Vatsalihaksia en ole ehtinyt treenata 'normaalia' enempää, mutta ehkä niihinkin pitäisi pikkuhiljaa alkaa panostamaan, lääh. Vaikka kesään 2014 on vielä yli puoli vuotta aikaa, niin kyllä tässä silti alkaa kiire painamaan.

Mulla olisi olemassa koneella kuva before-tilanteesta, mutta se on oikeasti niin järkyttävää katsottavaa, etten taida pystyä julkaisemaan sitä kuvaa i-ki-nä. Jonkinlainen itsesuojeluvaisto sentään vielä pelaa.

Sitten vähän off-topiciin, mutta sivuaa toki tätä blogin aihepiiriä. Testailen paljon vaatteita ja asukokonaisuuksia web-kameran avulla (suosittelen!) ja tässäpä taas vähän konkreettisia kuvia ennen-jälkeen -tilanteista. Ylemmät kuvat on otettu noin kaksi vuotta sitten ja alemmat kuvat sitten eilen! Jee. :) Musta mekko on muuten sama, heh. Onneksi oli venyvää materiaalia.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Jääkaappia uudesta asunnosta!


Video katkesi kesken puhelimen tilanpuutteen vuoksi, höh. Lopusta jäi siis näyttämättä vielä torttutaikinalevyt ja pakastepitsa… :D Eli ehkä ihan hyvä, että katkesi.

Kuiva-ainekaapeista multa löytyy tällä hetkellä vain ja ainoastaan kaurahiutaleita, riisiä, tummaa spaghettia ja muutama tortillalettu – ei muuta. Ei siis esimerkiksi jauhoakaan ja nyt kun mietin, niin en kyllä aio myöskään tietoisesti lähteä ostamaan mitään erityistä ennen kuin on ihan pakko. Eipähän tule sitten houkutuksia alkaa vaikkapa leipomaan, heh. Ja mitään margariinia tai voitakaan kaapeista ei löydy, oliiviöljyllä mennään.