sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Fiiliksiä & etenemistä

Jaahas, taas mennään epämukavuusalueille tämän blogin kanssa, mutta toisaalta mikäs tässä mennessä. Siitä se kehityskin lähtee taas kunnolla eteenpäin, toivottavasti. Kommenteissa oli toivottu fiilispostauksia ja suuri kiitos vain ideasta, yritän toteuttaa useamminkin. Nämä tällaiset postaukset ovat vain vähän sellaisia, mitkä vaativat tietyn inspiroitumisen ja sopivasti aikaa. Nyt löytyy onneksi molempia!

Dieetti sujuu suhteellisen kivuttomasti, mitä nyt olen edelleen sattunut pitämään pari herkkupäivää jotka ei-niin-yllättäen ovat osuneet aina viikonlopuille. Hitto. :D Yksi päivä ei kuitenkaan pilaa koko viikon tahtia ja tärkeintä on, että arki sujuu automaattisesti dieettiä noudatellen. En jaksa nykyään stressata tarkoista grammoista tai siitä, että syön juuri tietyllä aterialla tietyn verran tiettyä ruoka-ainetta, vaan menen vähän fiiliksen mukaan. Tärkeintä on, että päivän kokonaisuus säilyy suurinpiirtein samana kuin miltä Superdieetin tai GFG:n perusrunko näyttää – ja tarkennukseksi tosiaan, noudatan sekalaisesti Superdieetin kolmos- ja kakkosryhmien ruokavalioita ja välillä sitten taas GFG:n runkoa, riippuen ihan fiiliksestä kuten yllä jo todettu.
Le Aftertreeni, jolloin matolla makaaminen on parasta maailmassa. ♡ 
Ja joo, kyllä, ne on villasukat... :D

Ja ne treenitkin kulkee, tosin vaihdellen nekin. Olen tähän asti yrittänyt hieman mutustella eri vaihtoehtoja, mutta tänään palasin takaisin Superdieetin Treeni1:n pariin ja voi terrrrve miten rankalta se tuntuikaan. Säännöllisestä treenipohjasta johtuen tein tällä kertaa 35 toistoa ja 3 kierrosta (joista 1,5 kierrosta lisäpainojen kera), ensi kerralla pakko saada kyllä se neljä täyteen! Treenata voi siis tehokkaasti myös kotona, älkää jumittuko turhaan siihen saliin jos aikataulu tai rahatilanne ei anna periksi. :)

Tattadaa, tässä tulee sitten se syventävä osio: ne aidot fiilikset. Mulla pyörii kaikenlaista päässä tänään – päällimmäisenä se, miten hyvä olo tulee siitä, kun alkaa pitkästä aikaa havaita taas tuloksia. Tiedän hyvin, että ne ensimmäiset erot entiseen ovat niin pieniä, ettei niitä voi kunnolla edes nähdä – mutta ne tuntee. Alkuvaiheen turvotuksen poistuminen on tietysti ensimmäinen askel, mutta sen jälkeen se kehokin alkaa hiljalleen muuttua ja toivo paremmasta huomisesta nostaa taas innokkaana päätään. Alan olla varovaisen optimistinen siitä, että se mielikuva tulevaisuuden minästä on ihan oikeastikin joskus saavutettavissa, ei enää pelkkä haave.

Epämukavuusalue rehellisyyden nimissä saavutettu, morjes... Takana kuitenkin pitkä taival ja edessä toinen samanlainen, kyllä tästä vielä noustaan!

Mun tekisi mieli poistaa ylläoleva kuva samantien, mutta haluan edelleen pitää blogini sellaisena, jona sen aikoinaan aloitin – aitona. Nämä kuvat kun vain sattuvat kuulumaan kehitysprosessiini, niin minkäs sille mahtaa. Ja jos jotakuta nyt oikein hirveästi ahdistaa (enemmän kuin mua :D) niin voi klikata vaikka sivustolle iltasanomat.fi (suora linkki, rohkeasti vain painamaan) ja edetä siitä eteenpäin parempiin juttuihin poistuen samalla tästä blogista. Toisaalta mun pitäisi ja aionkin olla todella iloinen siitä, että ensimmäistä kertaa ehkä koko elämäni aikana katselen peilistä päivittäin vatsaani ja totean mielessäni, että ehkä tästä olisi vielä joku kaunis päivä muuksikin kuin pelkästään piiloteltavaksi. :D Me ollaan nyt tiimi, minä ja masu. Muutamien kuukausien päästä mukana saattaa olla jopa vatsalihaksetkin, heh. Rasvanpolttoahan se raukka vaatii enemmän kuin riittävästi ja samalla toki myös armotonta treeniä, tiedetään. Kyllä me silti tässä vielä onnistutaan!

Loppuun on pakko vielä erikseen todeta, miten tajuttoman iloinen olen ollut kaikista kommenteista, joita tänne on koko blogitaipaleen aikana tupsahdellut säännöllisin väliajoin. :) En voi kertakaikkiaan uskoa, että noin ihania ja tsemppaavia ihmisiä löytyy vielä tästä maailmasta... ♡ Jos tämä blogi inspiroi teitä jollain tasolla eteenpäin, niin voin kyllä täysin sydämin vakuuttaa, että jokainen kommentti inspiroi sitten taas mua eteenpäin. Luen kaikki kommentit niin suurella innostuksella ja vastaamisviiveestä huolimatta reaaliajassa – ja voi pojat, kun vain näkisitte mun ilmeen aina välillä kännykästä kommentteja selaillessa, hehe. Kiitos siis kaikesta tuesta, mitä sieltä suunnalta tulee, ette tiedäkään miten korvaamatonta sellainen voi olla. :)

15 kommenttia:

  1. Huhhu! Masu näyttää hyvältä, rock on! -ruttu

    VastaaPoista
  2. Hyvä sinä! Ihanaa kun menee hyvin. :) Kiva postaus muutenkin, tuli hyvä mieli lukiessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva kuulla! Siitä saa kyllä lisäboostia entisestään, että kun menee jo lähtökohtaisesti hyvin, niin sitä ei halua enää sössiä jatkossakaan. :D

      Poista
  3. Sattumalta löysin joku aika sitten tämän blogin. Iha huippua blogi ja oot kyllä tehny kovan työn ittes kanssa ! Itselläni sama urakka ja dieetti, auttaa tsemppaamaa itteeni kun lukee muidenkin onnistumisia ! Jatka samaan malliin ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♡ Itse sitä on kyllä kaikkein pahin kriitikkonsa, välillä tuntuu ihan samalta kuin mitä vuosi sitten projektia aloitellessa ja pitää oikein muistuttaa itseään jo saavutetuista tuloksista. :D

      Poista
  4. Et usko kuinka kateellinen oon tästä sun motivaatiosta ja sitkeydestä. Ite yritän aina uudestaan ja uudestaan saamatta tuloksia.. mutta ehkä joku päivä :) Tsemppiä, oot mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et usko kuinka paljon motivaatiota ja piristysruisketta sain kommentistasi! :) Kiitos hirmuisesti ♡ Mutta hei, ehkä kun mulla on niin pitkä matka sinne tavoitteeseen, niin se motivaatio on vain kaivettava väkisin jostain ja siitä on pidettävä kynsin ja hampain kiinni, tai muuten matka tyssää heti alkuunsa. :D Lähempänä lopputulosta varmaan munkin sitkeys on koettelemuksella, sitä pelolla odotellessa...

      Poista
  5. oon seurannu sua jo ihan alusta asti ja herranjumala kun uskomaton muutos ! oot nii upee , keep going ! (:
    Mitä liikuntaa sä harrastat ? (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♡♡ Kiitos! Liikun koiran kanssa reippaita ja pitkähköjä kävelylenkkejä vaihtelevassa maastossa ja korkeuksissa sekä toisinaan käyn kevyellä juoksulenkillä + tietysti lihaskuntotreenit vaihtelevilla ohjelmilla. :)

      Poista
  6. Vau upeeta! Siellähän näkyy jo tuo vatsalihasten keskiviiva ihan selvästi! :) Kyllä ne vatsalihakset sieltä esiin tulee. Sulla on tosi kiva ja inspiroiva blogi. Itselläkin olisi tavoitteena polttaa nämä viimeisetkin häiritsevät rasvat pois ja saada lihaksia esiin. Projekti ollut käynnissä vuoden alusta asti mutta syksyyn asti menin todella pienellä motivaatiolla ja herkuttelupäiviä kertyi yleensä parikin viikkoon eikä paino juurikaan tippunut.. Syksyllä otin itseäni oikein kunnolla niskasta kiinni ja nyt on niitä kilojakin tippunut ja kroppa muuttunut. Hitaasti kyllä mutta ei tässä mikään kiire ole ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, haluaisin oikein kovasti ottaa kunniaa vatsalihasten keskiviivasta, mutta siitä tuskin on kyse. Taitaa mennä vain kylkilihasten joku raja tossa kohtaa. :D

      Eikö olekin ihanaa, kun niitä tuloksia vihdoin alkaa huomata?! :) Hitaasti ja varmastihan se kannattaakin tehdä, se on se kaikkein fiksuin tapa. Monesti itsekin huomaan ajattelevani, että nyt siihen ja siihen päivään mennessä sen ja sen verran pois ja eikö voisi jo olla kulunut pari kuukautta, että olisin taas sen verran hoikempi, vaikka tyhmäähän se on niin ajatella. Kiire kun näillä asioilla ei missään nimessä saisi olla. :)

      Poista
  7. Mä oon täällä taustalla lueskellut jonkin aikaa ja nyt on vaan pakko todeta, että sä oot kyllä tehnyt upeeta työtä kun oot saavuttanut tuollasen kropan! Hienoa! :)

    Itsekin pitäis vähän rajoittaa herkuttelua ja lisätä treeniä. Aina näin perheellisenä sitä ei pääse treenaamaan sillon kun haluais, mut nyt oon lopettanut tuon ajatus maailman ja kaivoin kahvakuulan esille, kotonakin kun treenit onnistuu :)

    Toivottavasti joskus vielä (ehkä ens kesänä??) voisin itsekin olla samoissa mitoissa ;)

    Kiitos tästä blogista :)


    -@nnuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurkiitos ♡ Yritän muistaa olla ylpeä tähänastisista saavutuksista, vaikka suurimmaksi osaksi ajatusmaailma meneekin ennemmin siihen nöyristelyyn ja "no mutta kun vielä on niin paljon matkaa niin eihän tässä nyt vielä ole hurraamista" -ajattelutyyliin. Pitäisi kai opetella iloitsemaan hetkestä. :D

      Se on kyllä totta, että yksin eläessä ja vain omasta aikataulustaan + ruuistaan vastaavana pääsen itse helpommalla kuin jotkut toiset, mutta sinä oletkin sitten elävä esimerkki siitä, ettei se ole este, korkeintaan hidaste! :) Kotona treenaamiseen ei onneksi mene sen enempää aikaa kuin itse treeni juuri siihen kellonaikaan, kun se itselle sopii. Siksi mullakaan ei ole erityisemmin kiire salille tai ryhmäliikuntatunneille, vaikka niihinkin aion piakkoin muuttorumban jälkeen suuntailla. :)

      Poista